MONIKIELISYYS - YKSIKIELISYYS

Lähes kaikki maailman valtiot ovat monikielisiä: maailmassa puhutaan noin 6000:ta kieltä sekä lukemattomia, laskuista usein pois jätettyjä viittomakieliä, mutta itsenäisiä valtioita on vain noin 200. Suurin osa maailman ihmisistä on monikielisiä, eli he käyttävät päivittäisessä toiminnassa useampaa kuin yhtä kieltä. Monikielisyydellä tarkoitetaankin sekä yhteisön että yksilön monikielisyyttä.

Euroopan unionin kanta monikielisyyteen

Suomen kieli Ruotsissa

Kaksikielisten tarinoita - Ruotsin siirtolaisuusinstituutin julkaisemia kertomuksia



Yksilön monikielisyys

Monikielisellä ihmisellä voidaan tarkoittaa monenlaisia kielenkäyttäjiä:

Näistä ensimmäinen voisi olla lapsesta asti ruotsia ja suomea puhunut vaasalainen. Toinen kattaisi esimerkiksi suomalaisen, joka on asunut vuosikausia vaikka Ranskassa. Kolmas tarkoittaisi lähes jokaista, joka on esimerkiksi opiskellut kieliä koulussa.

Monikielisyyden määrittämisen tekeekin vaikeaksi se, miten määritellä kieli tai äidinkieli ja miten määritellä kielen osaaminen tai hallitseminen.

Lisäksi monikielisyyden määritteleminen vaihtelee maittain ja kulttuureittain. Englantia sujuvasti puhuva suomalainen ei pidä itseään kaksikielisenä, englantia jotenkuten osaava ranskalainen ilmoittaa mieluusti olevansa kaksikielinen. Suomessa kaksikielisen ajatellaankin kasvaneen kahta kieltä oppien.

YLÖS


Yhteisön monikielisyys

Suomi on virallisesti kaksikielinen maa, samoin esimerkiksi Belgia. Etelä-Afrikassa on 11 virallista kieltä. Kaikki suomalaiset eivät kuitenkaan puhu äidinkielenään sekä suomea että ruotsia. Kaikki belgialaiset eivät puhu ranskaa ja flaamia, harva eteläafrikkalainen puhuu maan kaikkia 11:tä virallista kieltä. Valtiot tai muut yhteisöt voivat siis olla monikielisiä ilman, että jokainen yhteisöön kuuluva on monikielinen.

YLÖS

Diglossia

Yhteisön kaksikielisyydestä puhuttaessa käytetään joskus termiä diglossia, erotuksena yksilön kaksikielisyydestä. Diglossialla tarkoitetaan kahden tai useamman kielen vakiintunutta käyttöä yhteisössä niin, että toisella on 'korkeampia', toisella 'matalampia' käyttöfunktioita. Tällöin esimerkiksi sanomalehti voi olla kirjoitettu 'korkealla' kielellä, mutta siitä keskustellaan 'matalalla' kielellä.

Esimerkiksi arabimaissa 'korkeana' kielenä on klassinen arabia, kun taas kansan keskuudessa käytetään 'matalampia' arabian variaatioita.

YLÖS

Äidinkieli - kotikieli? käyttökieli?

... äidinkieli - isän kieli, sukulaisten kieli, ympäristön kieli...

Yksikieliselle äidinkielen määritteleminen on esimerkiksi muuttoilmoituslomaketta täytettäessä helppoa ja selkeää. Monikieliselle, jonka päivittäiseen kielenkäyttööön kuuluu monia eri kieliä, kysymys voi olla pulmallinen. Entä jos lomakkeentäyttäjän äidinkieltä ei ole vaihtoehtojen joukossa tai äidinkieli on niin harvinainen, että sen ilmoittamisella ei ole edes väliä? Entä jos lomakkeentäyttäjän kotona puhutaan kahta eri kieltä, joita hän osaa yhtä hyvin? Entä jos lomakkeentäyttäjä puhuu äitinsä tai perheensä käyttämää kieltä vain puhuessaan näiden kanssa ja käyttää koulussa, työssä, kaupassa, ystävien kanssa jne. jotain muuta kieltä?

Äidinkielen määritteleminen ei siis ole aina niin yksinkertaista kuin luulisi. Tässä muutamia tavallisimpia määrittelyjä.

Äidinkielen ei siis tarvitse olla henkilön ensimmäinen tai eniten käyttämä kieli.

YLÖS

Kaksikielisyys

Kaksikieliseksi kasvetaan monella tapaa:

  1. Vanhemmilla on eri äidinkieli, joista toinen on myös ympäristön kieli. Kumpikin vanhempi puhuu lapselle omaa kieltään alusta alkaen.
  2. Vanhemmilla on eri äidinkieli, joista toinen on myös ympäristön kieli. Kumpikin vanhempi puhuu lapselle kieltä, joka ei ole ympäristön kieli; lapsi omaksuu ympäristön kielen kodin ulkopuolella.
  3. Vanhemmilla on sama äidinkieli. Ympäristön kieli on eri. Vanhemmat puhuvat lapselle omaa kieltään; lapsi omaksuu ympäristön kielen kodin ulkopuolella.
  4. Vanhemmilla on eri äidinkieli. Ympäristön kielikin on eri. Kumpikin vanhempi puhuu lapselle omaa kieltään alusta alkaen; ympäristöstä lapsi omaksuu kolmannen kielen.
  5. Vanhemmilla on sama äidinkieli, ja ympäristön kielikin on sama. Toinen vanhemmista puhuu kuitenkin lapselle muuta kuin äidinkieltään.
  6. Vanhemmat ovat kaksikielisiä, usein ympäristökin. Vanhemmat käyttävät kumpaakin kieltä myös lapselle puhuessaan (koodinvaihto).
  7. Vanhemmilla on eri äidinkieli, joista toinen voi olla myös ympäristön kieli. Toinen vanhempi puhuu lapselle äidinkieltään, mutta toinen muuta kuin äidinkieltään. Esimerkki: Suomessa asuvat vanhemmat, joista toinen on suomalainen ja toinen esimerkiksi jostakin Afrikan maasta; jälkimmäinen puhuu lapselle ranskaa tai englantia.

Usein kaksikieliseksi kasvattamisen tilaisuus jätetään käyttämättä: toiskielinen vanhempikin puhuu lapselle ympäristön kieltä, jos hänen omaa äidinkieltänsä arvostetaan vähän tai jos kaksikielisyyttä pelätään.
Sopivissa olosuhteissa voi huomattavasti ensimmäistä kieltä myöhemminkin alkava toisen kielen omaksuminen/oppiminen johtaa täydelliseen hallintaan.

Jos lapsi joutuu opettelemaan uuden kielen eikä voi käyttää omaa äidinkieltään esimerkiksi päivähoidossa, hänen kielellinen kehityksensä viivästyy. Vaikka lapsen kotona puhuttaisiinkin hänen äidinkieltään, äidinkielen kehitys saattaa olla hidasta sen vuoksi, että ympäristössä puhutaan muuta kieltä. Tämä on kielivähemmistöjen keskuudessa vaikea ongelma. Esimerkiksi saamelaislapsi, jonka kotona puhutaan saamea, käyttää alle kouluikäisenä todennäköisesti ympäristössään suomen kieltä. Tämä voi johtaa siihen, että äidinkielenä ollut saamenkieli unohtuu ja lapsi oppii suomen kielen, joka kuitenkin on lapselle vain 'käyttökieli', jolla esimerkiksi tunteiden ilmaiseminen on vaikeaa. Tällöin puhutaan usein ns. puolikielisyydestä tai piilopuolikielisyydestä.

Types of Bilingualism

YLÖS