KIELET MAAILMASSA
Maailmassa arvioidaan olevan tällä hetkellä 6000 - 9000 eri kieltä (Ethnologue.com). Arvio on epätarkka monesta syystä.
Ethnologue.com tilastoi, kartoittaa ja luokittelee maailman kieliä. Hyviä karttoja!
Maailman puhutuimmat kielet ovat (10/2002):
1.mandariinikiina 874 milj. (kiina kaiken kaikkiaan yli 1,2 miljardia) 2.hindi 366 milj. 3.espanja 358 milj. 4.englanti 341 milj. 5.arabia 211 milj. (jos yksi kieli) 6.bengali 207 milj. 7.portugali 176 milj. 8.venäjä 167 milj.
Lähde: Tilastokeskus: Maailma numeroina
Valtiot, joissa puhutaan eniten eri kieliä ovat (tiedot vuodelta 2002)
Maa Alueella puhuttujen
kielten määrä 1.Papua-Uusi-Guinea 832 2.Indonesia 731 3.Nigeria 515 4.Intia 398 5.Meksiko 295 6.Kamerun 286 7.Australia 268 8.Brasilia 234 9.Kongo 210 Yhteensä 9 valtiossa 3769Lähde: Ethnologue.com
Erilaiset kielet - kielten luokittelu
Maailman eri kieliä ja kieliryhmiä on pyritty kuvaamaan luokittelemalla niitä erilaisten mittapuiden mukaan. Tavallisimmat luokittelujärjestelmät perustuvat kielisukulaisuuteen ja rakenteelliseen yhtäläisyyteen. Kieliä voidaan luokitella myös puhujamäärän tai kulttuurisen tai poliittisen merkittävyyden perusteella.
Kielisukulaisuus eli genealoginen luokittelu
Jotkin kielet muistuttavat toisiaan läheisesti, vaikka eivät ole saman kielen murteita (esim. suomi ja viro). Tällaisten kielten sanotaan olevan sukulaiskieliä. Sukulaisuussuhteen läheisyys voi kuitenkin vaihdella, aivan kuten ihmisten sukulaisuussuhteissa pikkuserkut ovat kaukaisempia kuin serkut jne.
Keskenään erilaisissa sukulaissuhteissa olevat kielet muodostavat kielikuntia. Tällaisia kielikuntia ovat mm. suomalais-ugrilaiset kielet*, indoeurooppalaiset kielet (esim. englanti, ranska, venäjä), turkkilaiskielet, mongolikielet, seemiläiset kielet (esim. heprea ja arabialaiset kielet) jne. On myös olemassa kielikuntiin kuulumattomia, yksittäisiä kieliä, kuten baski; näitä kutsutaan isolaateiksi.
* suomalais-ugrilaiset kielet - ks. esim. M. A. Castrénin seuran sivut www.ugri.net
Language Families
- selkeä esitys kielikunnista/kieliperheistä helpohkolla englannilla
Rakenteelliset yhtäläisyydet eri typologinen luokittelu
Kaksi kieltä tai useammat kielet voivat joiltakin rakenneominaisuuksiltaan muistuttaa toisiaan, vaikka ne eivät olisi lainkaan sukua keskenään.
Kielten rakenteellisten yhtäläisyyksien ja erojen pohjalta on syntynyt kokonainen kielitieteen haara, kielitypologia, joka selvittää, millaisia kielityyppejä maailmassa on. Tavallisin typologinen luokittelu perustuu siihen, missä määrin ja millä tavoin kielessä sanoja taivutetaan ja johdetaan, eli morfologismiin. Tässä luokittelussa päätyyppejä on neljä. Kielityyppeihin jakamisessa on omat ongelmansa: useista kielistä löytyy moneen tyyppiin kuuluvia piirteitä.
Isoloivissa eli irtomuotoisissa kielissä sanat eivät taivu. Sanat esiintyvät aina samanmuotoisina, eikä kielessä ole pääteaineksia tai etuliitteitä. Kieliopilliset suhteet ilmaistaan sanajärjestyksen ja erilaisten apusanojen avulla. Tällaisia kieliä ovat muun muassa (mandariini) kiina ja vietnam.
Myös suomessa on isoloivia piirteitä. Esimerkiksi tietyt adjektiivit ovat taipumattomia eli määrittäessään substantiivia (viikko, vuosi) ne eivät taivu.
kiireinen viikko vrt. ensi viikko kiireisellä viikolla vrt. ensi viikolla kiireisenä vuonna vrt. ensi vuonna
Agglutinoivissa (eli jatkomuotoisissa) kielissä on runsaasti taivutuselementtejä ja erityisesti sanavartaloiden perään tulevia päätteitä. Ainekset liittyvät toisiinsa usein hyvin mekaanisesti, kuin liimaamalla. Yhtä merkitystä vastaa yksi muoto. Esimerkiksi turkki on agglutinoiva kieli.
Myös suomi on agglutinoiva kieli:
talo-i-ssa-mme-kin
at our houses too
Flekteeraavissa eli (taivutusmuotoisissa) kielissä on sekä päätteitä että etuliitteitä, mutta nämä saattavat liittyä vartaloihin niin monimutkaisten muutos- ja sulautumisprosessien välityksellä, että aineksia on vaikea erottaa toisistaan. Saksan voi ajatella olevan tällainen kieli.
Myös suomessa on flekteeraavia piirteitä:
yö - yössä
yöt - öissä
Polysynteettisissä eli yhdysmuotoisissa kielissä ei ole itsenäisiä sanoja oikeastaan ollenkaan, vaan ilmaukset muodostetaan sanavartaloiden ja erilaisten päätteen tapaisten ainesten ketjuista. Monet intiaanikielet sekä mm. eskimo ovat tällaisia kieliä.
Myös suomessa on polysynteettisiä piirteitä:
Sataisikin.
vs.
If only it rained.
Rakenteen tai sukulaisuuden perusteella luokiteltujen kielten lisäksi on olemassa erilaisten kielikontaktien kautta syntyneitä kieliä. Eri kieliä puhuvat ihmiset eivät aina löydä yhteistä, jo olemassa olevaa kieltä vaan luovat uuden yhteisen kielen.
Pidginkielet ovat kielikontakteista, kielten kosketuksesta syntyneitä (seka)kieliä, joihin otetaan sanoja ja rakenteita eri lähdekielistä. Esimerkiksi kaupankäynnin yhteydessä syntyneet pidginkielet sisältävät teknisesti kehittyneempiä kulttuureja edustavien kielten kuten englannin sanoja muuntuneessa muodossa; muun muassa sanan "pidgin" katsotaan tulevan erään pidginkielen sanasta, joka johtuu englannin sanasta "pidgeon". Pidginkielen rakenne on aluksi yksinkertaisempi kuin yhdenkään lähdekielen, ja sanoja on vähän. Pidginin käyttö rajoittuukin konkreettisiin tilanteisiin kuten kaupankäyntiin. Pidginkieltä ei myöskään puhuta äidinkielenä.
Kreoli on pidginkieli, jonka lapset omaksuvat ensikielenään. Kreoli on toisin sanoen itsenäinen luonnollinen kieli, jota voidaan käyttää monissa tilanteissa. Myös sanasto kasvaa ja rakenteet monimutkaistuvat. Esimerkiksi Papua-Uudessa-Guineassa pidginistä kreolisoitunut tok pisin on saavuttanut vakiintuneen aseman ja on yksi maan kolmesta kansalliskielestä.
Esperanto on ehkä tunnetuin kansainvälisistä apukielistä, joita on kehitelty lähinnä siinä toivossa, että niistä voisi tulla universaaleja, kaikkien ymmärtämiä kieliä. Ensimmäinen esperanton oppikirja julkaistiin vuonna 1887.
Lingua franca tarkoittaa apukieltä, jota ihmiset tai yhteisöt käyttävät arkiviestinnässä äidinkielensä sijasta. Esimerkiksi Keski- ja Itä-Afrikassa käytetään lingua francana suahilia. Englannin voi sanoa olevan mitä suurimmassa määrin muun muassa tieteen ja teknologian lingua franca.